Värinmääritys tilanteessa on käytettävä luonnonvalolamppua, jotta valolähde ei muuta hampaiston värisävyä. Hampaan värin määrittäminen on suoritettava heti vastaanottoajan alussa. Tällöin värin määrittäjän silmä ei ole vielä rasittunut eikä tottunut hampaistoon kuten pitkän hoitokerran loppupuolella. Lisäksi potilaan hampaisto on hoitokerran alussa luonnollisessa kosteudessaan ja siten oikeassa värissään toisin kuin hoitokerran loppupuolella, jolloin potilaan hampaisto on kuivahtanut ja siten muuttunut selvästi vaaleammaksi. Heti värinmääritystilanteen alussa suoritetaan ”hampaan arvottaminen”, jolloin merkataan ylös pari kolme sellaista seikkaa, jotka ensimmäisenä `iskeytyvät` värin määrittäjän silmiin, kuten esimerkiksi voimakas kuluneisuus, selkeät kalkkilaikut, pintavärjäytyneisyys tai lukemattomat vierekkäiset kiillehalkeamat. Miksi? Jäljiteltäessä ainakin nämä ensimmäiseksi ”silmäänpistävät” ominaisuudet edesautetaan kruunun tai sillan sopeutuminen ympäristöönsä huolimatta mahdollisesti pienistä vivahde-eroista itse hampaiden värisävyissä. Huomioitavaa on myös riittävä aika valkaisun ja värinmäärityksen välillä. Mikäli hampaistoon tehty valkaisuhoitoa, on värinmääritys mahdollista aikaisintaan muutaman viikon päästä, jolloin valkaisun vaikutukset ovat normalisoituneet.
Itse värinmääritystilanteessa potilaan hampaan väri puretaan osiin, lähtien sisimpien posliinikerrosten valinnasta ja päätyen aina pintaposliinin valintaan. Värinmäärityksessä käytetään sekä standardiväriskaaloja (esim. Vitapan) että yksilöllisiä, materiaalikohtaisia väriskaaloja. Näitä väriskaaloja hyväksikäyttäen piirretään potilaan hampaistosta yksilöllinen värikaavio järjestyksessä dentiini (värisävy), dentiinivärjäymät, translucentit värit, opaalit värit / inkisaalivärit (valööri = harmausaste, tärkein/vaikein värin elementti) sekä mahdolliset pintavärjäymät. Johtuen valon erilaisesta käyttäytymisestä hampaan pinnalla on erittäin tärkeää määrittää myös hampaiston pintarakenteen muoto sekä pinnan kiiltoaste (valon hajaheijastus / peiliheijastus).
Esimerkki edellisen potilastapauksen hampaan arvottamisesta
Voimakkaan läpikuultavan oranssinen kervikaalialue
Labiaalisesti vaalea kalkkilaikkuusuus
Inkisaalisesti harmahtava läpikuultavuus
Opas hammaslääkäreille ja -teknikoille, Jesper Kärkkäinen, Sami Sederholm
Nykyisin käytetään lähes poikkeuksetta kuultavia hammasrunkomateriaaleja. Tällöin on muistettava, että läpikuultavan kruunun, laminaatin tai sillan takana oleva värisävy (oman hammaspilarin värisävy) vaikuttaa merkittävästi lopulliseen rakenteen värisävyyn. Kun myös tieto preparoidun hammaspilarin värisävystä saadaan hammaslaboratorioon, voidaan hammaslaboratoriossa valita oikea runkomateriaali, joko käyttää läpikuultavampia runkomateriaaleja tai enemmän opaakkisempia runkomateriaaleja blokkaamaan mahdollisesti tummunut tai värjääntynyt oma hammaspilari.
Varmistaaksemme yksiselitteisen tiedon siirron hammaslääkärin vastaanotolta hammaslaboratorioon on potilaan hampaiston valokuvauksella erittäin suuri merkitys. Muodostettu värikaavio ilmoittaa, missä mikäkin värisävy sijaitsee, valokuva kertoo miten värisävyt tai läpikuultavuudet vaihtuvat (selvärajaisia/häilyviä jne.) hampaan eri osissa. Maksimaalisen informaation välittäminen (värikaavio/kuva) hammaslääkärin vastaanotolta hammaslaboratorioon mahdollistaa yksilöllisten ja ympäristöönsä sopeutuvien kruunujen tai siltojen valmistamisen. Täten onkin tärkeää pitää mielessä motto: LUONNOLLISEN NÄKÖINEN KRUUNU / SILTA – hammaslääkärin ja hammasteknikon välisen hyvän yhteistyön tulos.
